Johtuneeko siitä, että olen maaliskuussa syntynyt, että aina keväällä iskee sellainen "Mitä teen elämälläni?" -tuska? Aurinko paistaa pesemättömien ikkunoiden läpi ja minä tahtoisin vain lentää. Lentää suksilla, lentää kelkalla, lentää lenkkareilla, lentää lentokoneella - ei oikeastaan ole väliä millä. Vauhdikkaasti pitäisi johonkin pois kohti horisonttia päästä. Korkeuskaan ei ole oleellinen, mutta lujaa.
Aina jotenkin ajattelee, että kaamos on synkkää aikaa ja silloin mietitään syviä juttuja. Pimeässä minä puen villasukat, sytytän kynttilät ja kääriydyn vilttiin kahvikupin tai viinilasin kanssa keinutuoliin rentoutumaan. Olo on rauhallinen.
Muita kevään lapsia auringon ahdistamina valmiina karkaamaan tai katoamaan? Muita äiti-ihmisiä, jotka epäilevät, että on epätervettä ja itsekästä haaveilla karkaamisesta, vaikkei kukaan ole vielä ehtinyt edes kysyä, ottaisinko Pimun 6v mukaan?
